Siirryin elokuun 2023 valtuuston kokouksessa Sosiaalidemokraattien valtuustoryhmään. Syynä oli, etten voinut jatkaa aiemmassa puolueessa johtuen puolueen suhtautumisesta seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin. Yleensä puolueesta "loikkaamista" ei katsota hyvällä, mutta en nähnyt mitään mahdollisuuksia aiemmassa puolueessa jatkamiselle. En voinut enää seisoa aiemman puolueen linjan takana.

 

Olen siis itse transsukupuolinen. Asian myöntäminen on ollut itselleni äärimmäisen vaikeaa, vaikka olen sen jo pitkään tiedostanut. En vain halunnut myöntää sitä itselleni ja yritin "taistella" sitä vastaan. Se on taistelu jota ei voi voittaa tai oikeastaan "luovuttaminen" eli asian hyväksyminen on se oikea voitto. Reilu pari vuotta sitten lopullisesti myönsin asian itselleni. Siitä oli vielä pitkä matka muille kertomiseen. Olen ajatellut joskus kirjoittaa tästä koko trans prosessista kokonaisuudessaan jossakin. Kerrottavaa olisi paljonkin.

 

Olen trans nainen enkä halunnut olla trans enkä halua olla sitä vieläkään. Haluaisin olla ihan vaan nainen. Tämän asian myöntäminen itselleni sekä ne kokemukset mitä olen kuullut muilta ihmisiltä joita olen tavannut on muuttanut omaa maailmankuvaa perusteellisesti. Aiemmin halusin purkaa omaa pahaa oloa ja lakaista tälläisten asioiden olemassa olon maton alle, ettei minun olisi tarvinnut tätä myöntää itselleni. Se ei ollut oikein.

 

En vaan voi enää katsoa sivusta, kun ihmisiä kohdellaan väärin ja syrjitään olkoot syy mikä tahansa. Kukaan ei ansaitse sellaista. Aiemman puolueen kanssa ongelmaksi lopulta koitui ihmisarvot. Etenkin uutta translakia edeltänyt keskustelu osui itseä kuin veitsi sydämeen, kun kuuntelin tiettyjen puolueiden edustajien kommentteja. Ei edes ainoastaan itseni takia vaan myös kaikkien niiden ihmisten joiden tiedän olevan samassa tilanteessa ja joiden tiedän tarvitsevan apua sekä toivovan että Suomen lainsäädäntö muuttuisi reilummaksi heitä kohtaan. Tämä kokemus on kasvattanut minua ihmisenä ja opettanut empatiaa. En halua, että kukaan joutuu enää kärsimään epäreilusta järjestelmästä. Sillä ei ole väliä kuka henkilö on kyseessä tai millä perusteella häntä kohdeltaisiin epäreilusti sillä kaikille kuuluvat samat ihmisarvot.

 

Jokaisella on oikeus elää sellaisena mikä hän on sekä siten miten hän haluaa kunhan ei vahingoita muita. Ei ole muiden asia määrätä miten joku toinen saa elää.

 

Uuden puolueen valinta oli loppujen lopuksi aika helppo päätös. Olen ollut aina mielestäni taloudellisesti maltillinen vasemmistolainen. Se rajasi ulos tietyt puolueet heti. Myös aiemmin mainitut ihmisarvot rajasi pari puoluetta heti ulos myös sen vanhan puolueen. Siihen päälle vielä muut asiat joita jokaisesta puolueesta mietin. Ja kun katsoo kuinka puolueet äänestivät uudesta translaista niin jäljelle ei jäänyt kuin 3 vaihtoehtoa: SDP, VAS ja VIHR. SDP oli selkeä vaihtoehto, kun koin sen kokonaisuudessaan parhaaksi. Vähän kaikessa samoilla linjoilla tai ei ainakaan liian kaukana missään. Koen etten joutunut joustamaan liikaa niissä asioissa jotka koin aiemmassa puolueeksi hyväksi, mutta toisaalta puolue on oikealla linjalla ihmisoikeuksiin liittyvissä kysymyksissä enkä joudu omaa sieluani myymään. Koen että SDP tarjoaa minulle parhaat mahdollisuudet toteuttaa omanlaista politiikkaani. En halua olla yhden asian nainen.

 

- Henna Paasio 26.10.2023